Reviirin puolustaminen lienee ihmisen syvimpiä vaistoja. Myös ajatusten reviiri, oma näkemyksien kotipiha on turva-alue, jonka tallomista ei helpolla siedetä. Jos fysikalistisen eetoksen edustajalle tarjotaan ajatusta tiedon rajoista ja sen ulkopuolelle kenties jäävästä todellisuudesta, hän ärsyyntyy. Älä sotke aksioomiani! 
Fundamentalistisen raamattu-uskon edustajan turvallisuus taas saa säröjä, jos vihjataan Raamatun tekstien historiallisuudesta, kulttuurin ja tiedon muutoksista vuosisatojen mittaan. Raamatun yliluonnollisen totuuden puolustajien leirissä tunnetaan helpotusta, jos tieteen väittämiä ja ihmisviisautta onnistutaan kyseenalaistamaan. Tieteen tuloksien suhteellisuus ja epävarmuus koetaan omaksi voitoksi. Raamatun maailmankuva ponnahtaa ikään kuin tilalle, jos tieteen auktoriteettia saadaan horjutettua. Mitenkä olisi, jos myönnettäisiin kaiken tiedon epävarmuus, aineen ja hengen lopullisesti tuntematon syvyys, maailman salaisuus, ihmisen tiedon suhteellisuus ja välillisyys. Tatamilta poistuisi kaksi aavistuksen verran nujerrettua, aavistuksen nöyrtynyttä painijaa.
Ihmisen kulttuurihistoria on isolta osin uskontojen ja totuuskäsitysten sorvailun historiaa. Tiede ja tieteen filosofia on osa tätä suurta kertomusta. Uskonnon tai minkä tahansa totuuskehikon epäily, ahdinko ja kognitiivinen dissonanssi on ollut siemen lähteä etsimään vaihtoehtoa. Uskonnon parissa puhutaan lohkeamista tai moitteena heresiasta, tieteen ja filosofian maailmassa paradigman murroksista. Uskonnollisten ryhmittymien tapauksessa vaihtoehtoja ovat ryhmäkunnasta toiseen hyppääminen, ”oikeamman” katsomusleirin perustaminen tai uskonnon vastaiseen partioon liittyminen. Miten pelottavaa onkaan jäädä kaikkien katsomusleirien välimaastoon, maltillisesti neutraalille tasangolle, jossa olisi mahdollista eri näkemyksien kunnioitus, samanaikainen agnostismi suhteessa uskonnon ja tieteen väittämiin. Uusateismin parista on kuultu arvio, jonka mukaan agnostikko tarkoittaa ateistia, joka vain arkailee myöntää sitä. Arvelen, että jyrkän uskonnollisuuden parissa ajatellaan epäilijöistä samoin.
Esoterian historia on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Merkkejä ihmisveljiemme jumalkaipuusta ovat jo luolamaalaukset ja muinaiskulttuurien jäännökset Mesopotamiasta, Egyptistä ja Intiasta Andien esikeraamiseen aikaan. Hämmästyttäviä Perun Caral-kulttuurin temppeleitä on ajoitettu aikaan 2000-3000 ennen ajanlaskumme alkua.
Kristinuskon historian ajalta vaihtoehtoisen esoterian juuria ovat mm salaseurojen ja alkemian pyrinnöt. Keskiajan mystikkojen piirissä harjoitettu jumalviisaus tarkoitti ajattelua, joka kohdistuu jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä. Kun 1700 luvulla alkanut valistus, rationalismin nousu ja tieteen hämmentävä menestys synnyttivät epäilyjä uskonnon dogmaattisia kaavioita kohtaan, alkoi ateistisen materialismin lisääntymisen ohella syntyä erilaisia ”klassista uskontoa” korvaavia esoteerisia katsomuksia. 1800 luvulla syntynyt moderni Teosofia lienee valistuksen, klassisen mystiikan ja mm idän filosofioiden yhdistämistä. Rudolf Steinerin perustama antroposofia ja Tolstoin mystiikka ilmentävät teosofian ja kristinuskon vaikutteiden yhdistelyä. 1900-luvulla syntynyt New Age on henkisen etsinnän liike, joka leikittelee salatun totuuden esoteerisilla ideoilla. Ruusu-Risti ry oman määrittelynsä mukaan on ”vapaan ajattelun pyhäkkö, jonka jäsenet etsivät totuuden ydintä, salaista jumalviisautta, mikä piilee kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa sekä filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä” (www.ruusuristi.fi/ruusu-risti-ry).
Mainittujen vaihtoehtoisten esoteeristen näkemysten yhteinen piirre on miten vahvasti vuosituhantiset uskonnon luonnosviivat paistavat läpi. Entinen uskonnon sanoitus vierastuttaa. Kuitenkin uskonnon hahmo koetaan tärkeäksi; vanhentuneen teorian tilalle halutaan uusi kertomus, jossa on riittävästi entisen ansioita, tunnelmaa, rituaalien ja pyhyyden tuoksua. Uskottavuuden menettänyttä rakennelmaa ei uskalleta vain kunnioittavasti unohtaa, vaan tilalle halutaan modernisoitu kehikko, jossa on mukana esoteerista viisausrekvisiittaa riittävästi korvaamaan vanha oppimattoman rahvaan uskonnon muoto. Uskonnon määrittely on hankalaa ja on epäselvää miksi tulisi kutsua New Age liikettä, joka kertoo edustavansa henkisyyttä, holismia ja uutta tietoisuutta. Liikkeen on myös katsottu saaneen vaikutteita Teosofian suunnalta. Sisältö on kokoelma sekularisoitunutta henkisyyttä, kuten astrologiaa, tarot-kortteja, spiritismiä, meedioita, joogaa, vaihtoehtoisia terapioita, hopeavettä, puiden halausta, kristalleja ja niiden värähtelytaajuuksia ”energeettisten esteiden” eliminoimiseksi.
Teosofian ja sen johdannaisten piirissä postuloidaan joukko väitteitä ja suureita normikielen ja arkisen todellisuuskäsityksen poeettiselta laidalta. Henkinen todellisuus, kosminen tietoisuus, kaikkiallinen yhteys, värähtelytasot ja energiat sujahtavat puheeseen ja luovat arkisen kokemuksen ylle maagisen auran. Nolompaa sinulle, rakas lukija, jos et vielä ole näitä aistinut ja chakrojasi paikantanut. Sinulle ehdotetaan uskottavaksi, ei vähempää kuin henkisen todellisuuden perusvoima ja ihmeellinen energia: Elämän ja olemassaolon ikuisena perustana on aina ollut ja tulee aina olemaan henkinen todellisuus. Se on kosminen, kaikkiallinen ja häviämätön perusvoima. Se on energia, joka on olemukseltaan hyvyyttä, kauneutta, pyhyyttä, kosmista tietoisuutta, kaiken voittavaa rakkautta, kaikenyhteyttä, sekä kuolemattomuutta ja ikuista elämää (www.ruusuristi.fi/ruusu-risti-ry).
Teosofian kristillisesti sävyttynyt muoto, Kristosofia, ammentaa kristinuskon traditiosta ja rakentaa mysteeriä erityisestä Kristus-elämästä ja Jeesuksen sulautumisesta kosmiseen todellisuuteen. Jeesus nostetaan puusepän pojasta ja juutalaisesta opettajasta kosmiseksi astraali-olennoksi. Tuloksena on kristinuskon versio 3.0 jossa tavoitteena on, että ihminen etsisi Jumalaa ylinnä kaikkea, että hän pystyisi rakastamaan sillä rakkaudella, jolla Jeesus Kristuskin rakasti. Tämä ihmisen kuolematon ydinolemus – Kristus meissä tai Jumala meissä – on ihmisen ainut todellinen vapahtaja.
Tähän vertailukohdaksi tekee mieli asettaa köyhän miehen versio Jeesuksen maailmanhistoriallisesta roolista oikeana, aitona (vaikka ei niin tavallisena) ihmisenä, yhtenä meistä, kaikkien maan kansalaisten edustajana. Korkealla hengen mystisissä sfääreissä leijuvan olennon tilalle olisi tarjolla ”protokristinusko” ja Jeesuksen edustama radikaali reformoitu juutalaisuus, jonka lyhyt versio on tässä: Alkukertomuksena juutalaisuuden vuosisatainen kehityshistoria, jossa mukana mesopotamialaiset, egyptiläiset juuret ja evoluutio animistisen pelon ja monijumalaisen palvonnan parista kohti yhden jumalan kaaviota, Jeesuksen julistus armahtavasta ja vanhurskaasta isästä (abba), radikaalihumanistinen tulkinta profeettojen julistuksesta, lähimmäisyydestä, armahtavaisuudesta, suvaitsemisesta. Huoneentaulu: Kohtele naapuriasi hyvin, kuin veljenä ja sisarena. Kunnioita ja hämmästele Jumalan luomaa maailmaa, sen ihmeitä ja kauneutta. Anna keisarille mitä keisarille kuuluu. Ylimäärästäsi anna heikompiosaiselle. Katso lasta ja näe siinä esimerkki luottamuksesta, elämän uskosta ja ilosta. Ole lapsen luottamuksen arvoinen. Kohtele hyvin puolisoasi ja reiluudella jokaista lähimmäistäsi, myös vieraiden kansojen piiristä tulevia. Älä tee palvonnan kohteita aineellisista eikä aineettomista asioista. Älä pölise omiasi Jumalan nimissä. Tutki kirjoituksia ja aikakautesi mediaa, kuuntele oppineita ja tietäviä, ole kriittinen ja pyri pitämään itsesi ajan tasalla nykyisen ja tulevan ajan merkeistä. Nauti elämästä kohtuudella ja kiitollisuudella ihmiskunnan yhteistä hyvää kunnioittaen.
Astraalihöyryt unohtamalla ja tavalliseen keskivertoihmisen maailmankuvaan, maltilliseen asteittain kehittyvään luonnontiedon kehikkoon tyytymällä voi rentouttaa sielunsa. Myöntämällä lopullisten totuuksien suhteellisuuden voi alkaa elää ihmisyyden mysteeriä, maailman ihmettä ja kauneutta kunnioittavaa syvähenkistä elämää. Mieluusti sopivan seurakunnan jäsenenä, jos sellainen paikkakunnallasi on.