Mooses ja perämoottori

Tiesittekö, että Mooseksella oli perämoottori? Oikeastaan monta pikkuruista, nano-kokoista. Hyvä, jos tämä  heitto herätti lukijan huomion, koska asiallani on Raamattu-uskoa sivuava vivahde.  Tuore tutkimus on selvittänyt, että kehossamme asuvat bakteerit osaavat liikkua – niillä on liikkeen aikaansaava, hämmästyttävän monimutkainen mekanismi, jossa on pyöriviä osia, propellin kaltainen mekanismi, energialähde ja kaikki tarpeellinen. Meillä kaikilla on, myös Mooseksella aikoinaan, kehossamme tällaisia nanokokoisia moottoreita. Tällaisen perämoottori-mekanismin löytyminen (bacterial flagellar motor) oli tieteellinen sensaatio. Ihmeellisen keksinnön rakenne on selvitetty tarkoin mutta samalla on selvinnyt, että näitä ja vastaavia nano-mekaanisia laitteita on tuhansia versioita, kaikkialla solujen ja bakteerien mikromaailmassa. Katso http://www.sci-news.com/biology/bacterial-flagellar-motors-05612.html

Eipä ihme, että tämä havainto synnytti kohua niissä piireissä, joissa kiistellään evoluutioon uskovien ja evoluutiokriitikkojen kesken. Erityisen innokkaasti kavioilleen nousi Raamatun sanatarkan totuuden puolustusrintama. Evoluution ajatus on fundamentalistiselle uskon näkemykselle tunnetusti myrkkyä ja mikrobiologian hienot nanorakenteet näyttävät ilmentävän sellaista peruuttamatonta monimutkaisuutta (irreducible complexity), joka viimeistään pakottaa hylkäämään ajatuksen mutkikkaiden biologian rakenteiden kehittymisestä aikaisemmista luonnon prosessien, eli asteittaisten mutaatio-ketjujen kautta. Lääkäri Pekka Reinikainen on Suomessa edustanut tätä kantaa melkoisella itsevarmuudella ilman häivähdystäkään siitä älyllisestä uteliaisuudesta ja epäilystä, jota tulisi jo hyvän tavan mukaisesti soveltaa kaikkiin maailmaa koskeviin tietoväittämiin.

Tieteellistä tietoa koskevan ajattelun piirissä on syntynyt evoluutio-hypoteesia haastava näkemys, jonka mukaan maailmaa ei voi ymmärtää eikä selittää ilman ns ”Älykkään suunnittelun” oletusta. Tämä Intelligent design – koulukunta on erityisesti 2000-luvulla noussut esiin vakavaksi tieteellisen vaihtoehto-ajattelun linnakkeeksi. Koulukunnan näkyvä ja valovoimainen edustaja on professori Stephen Meyer. Hänen youtube-luentonsa kannattaa katsoa huolella. https://www.youtube.com/watch?v=lgs6J4LqeqI . Samoin vuonna 2015 Kaliforniassa järjestetty asiallinen debatti, jossa olivat vastakkain kaksi korrektisti käyttäytyvää asiantuntija-ryhmää, ID-paneeli ja ID-kriittinen, evoluutio-ajatukseen kallistuva paneeli. https://www.youtube.com/watch?v=GrSPmpMITNI

Tiedeyhteisön tiukkaotsat ovat nimenneet ID-katsomuksen  mainesanalla ”uskonto tieteen valepuvussa” . Vastapuolella  luultavasti olisi aihetta ottaa ottaa käyttöön määre ”tiede uskonnon valepuvussa”.  Maailma kaipaisi todellakin kireän skientismin vastapainoksi näkemyksiä, jotka kunnioittavat aidosti maailman mysteeriä ja kaiken tiedon haurautta. Tällaista välittävää näkemystä on edustanut mm professori Thomas Nagel kirjassaan Mind&Cosmos (artikkeli Mandelbrot ja evoluutio).  Ainakin voidaan sanoa, että tieteen tulokset kuvaavat mykistävästi maailman mysteerin syvyyttä. Esiin kuoriutuvat tiedot luonnon ihmeistä kertovat tieteellisen tiedon puutteista, keskeneräisyydestä, vajavuudesta ja jatkuvan tarkistamisen tarpeesta. Jopa huomattavat ajatusrakenteiden muutokset, ns paradigmasiirtymät voivat olla edessä. Evoluution teoria on keskeneräinen, osittainen ja uusia oivalluksia voi olla edessä.

On epäselvää, tarjoaako ID-hypoteesi jotain oleellista apua tarkentuvan paradigman rakentamiseksi. On merkillepantavaa, että ID-tutkijoiden yhteisö ei tyrmää evoluution perusajatusta, mutaatio-askelia, eikä lajien polveutumista aikaisemmista lajeista vuosimiljoonien evoluutioketjujen tuloksena. Kompastuskivi on elämän alkuperä ja universaalin alkumuodon hypoteesi. Fossiiliaineistosta näkyvä ns Kambrikauden räjähdys, lajiston nopea runsastuminen on yksi paleontologian ja geneettisen evoluution isoista ratkaisemattomista mysteereistä. ID-yhteisön, erityisesti nöyrien, vakavasti tieteen hyveitä ja etiikkaa kunnioittavien tutkijoiden tarjoamat haasteet tulee ottaa vakavasti mukaan luonnon ymmärtämistä koskevaan vuoropuheluun. Evoluution summittaisten kriitikkojen olisi myös tarpeen pitää jäitä hatussa ja lukea maltilla vaikkapa New Scientist lehden 16.4.2008 erinomainen katsaus evoluutiokärhämän turhanaikaisista väärinkäsityksistä “Evolution: 24 myths and misconceptions”. https://www.newscientist.com/article/dn13620-evolution-24-myths-and-misconceptions/

Tiedon arvo kohoaa, jos se kestää kritiikin, myös piikittelyn. Sekä ID-leirin että sen kriitikkojen tulisi altistaa näkemyksensä vertailulle, jossa argumentteja keinutetaan vaakakupeissa pohdinnan ja jopa irvailun keinoin. Tässä sellainen esimerkki https://www.youtube.com/watch?v=0MoY5o__Vis  . Myös terävän älykön ja tutkijan kannuksia kantavan Stephen Meyerin viestit tulevat punnituiksi. Kevyen puoleisia tuloksia pukkaa. Seuraavassa melko raflaavassa luennossa ID-yhteisön keskeinen todistelu ns Kambrikauden räjähdyksestä tulee puretuksi paleontologian kokoaman valtaisan fossiiliaineiston ja geneettisen tutkimuksen tuloksena  https://www.youtube.com/watch?v=U3G90NaJfxQ . Kritiikin ja vastakritiikin tasapaino valaisee kiintoisasti kiistojen näyttämöä. Uudempi tutkimus on selvittänyt, että ID-teorian lempiargumentti, näiden nanorakenteiden väitetty purkautumaton monimutkaisuus (irreducible complexity) on sekin kyseenalainen. Tämä(kään) ei välttämättömyydellä todista, että rakenteen synty vaatii luonnon ulkopuolisen suunnittelija-agentin. Seuraava näyte on jos mahdollista vieläkin kiinnostavampi, valaisee mm USA:ssa eri osavaltioissa raastupaan päätynyttä kiistaa koulun opetusohjelmista ja kasvavan nuorison sieluista https://www.youtube.com/watch?v=Ohd5uqzlwsU . Luennoitsija professori Kenneth Miller on ID-väittämää asiallisesti, raikkaasti ja railakkaasti kritisoiva, mutta kristinuskoa kunnioittava tutkija. Kristillistä jumalakäsitystä uhmaamatta voimme ajatella, että tämä luonnon hämmästyttävä ja mystisen taianomainen tekniikka on osa luonnon suurta ihmettä, luonnonmukainen prosessi. Olemassaolon, materian ja energian loputon outous on kyllä saanut lisäkerroksen ihmeteltäväksemme.

Jätä kommentti