Tapio Puolimatka on ilmaissut, että hänen kohua herättäneen pedofilia-artikkelinsa pääasiallinen tarkoitus oli keskustelu lasten ja nuorten oikeudesta seksuaaliseen koskemattomuuteen (Vartija 28.8.2018). Seurakuntalainen -lehdessä 25.09.2018 julkaistu artikkeli esittää vakavan kysymyksen, jonka aiheellisuudesta tuskin voi olla eri mieltä: ”Altistaako nykyinen seksuaalikasvatus ja seksuaalisuuteen liittyvä asenneilmapiiri lapsia ja nuoria seksuaaliselle hyväksikäytölle?” Hän viittaa Englannissa paljastuneeseen laajaan lasten hyväksikäytön skandaaliin.
Mooses ja perämoottori
Tiesittekö, että Mooseksella oli perämoottori? Oikeastaan monta pikkuruista, nano-kokoista. Hyvä, jos tämä heitto herätti lukijan huomion, koska asiallani on Raamattu-uskoa sivuava vivahde. Tuore tutkimus on selvittänyt, että kehossamme asuvat bakteerit osaavat liikkua – niillä on liikkeen aikaansaava, hämmästyttävän monimutkainen mekanismi, jossa on pyöriviä osia, propellin kaltainen mekanismi, energialähde ja kaikki tarpeellinen. Meillä kaikilla on, myös Mooseksella aikoinaan, kehossamme tällaisia nanokokoisia moottoreita.
Juutalaisuus Babylonista Manhattanille
Yle Radio 1 on suonut kuulijoille jälleen aarteen tuottamalla sarjan ”Pyhiä juutalaisia kirjoituksia” (YleAreena). Kolme johdanto-osaa käsittelevät juutalaisen kansan etnisiä taustoja, juutalaisen uskonnon historiaa, toisaalta vuosituhansien taakse katsoen ja myös kuvaten viimeisten vuosisatojen kehitystä Valistuksen jälkeisestä ajasta nykypäivään. Juutalaisen kansan ja uskonnon historia on läntisen maailmanhistorian kenties merkittävin juonne dramaattisuudessaan, traagisuudessaan ja kulttuurihistoriallisessa intensiteetissään. Juutalaisuuden historia tarjoaa henkeä (ja järkeä) salpaavan näkymän 3000 vuoden mittaiseen kulttuurin ja sivistyksen elämänkertaan.
Reformaatio 500+1
Merkkivuosi meni mutta toivon, että teema ei heti unohdu. Muistutan jatkuvan uudistumisen, myös terveellisen kriittisyyden tärkeydestä. Vuoden ”Reformaatio 500+1” teemaksi sopisi yleisempi uskontokeskustelu ja kristinuskon kolmas vuosituhat. Paavalin puheista luemme ”…koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” (1Tess 5:21). Saamme myös kehotuksen harjoittaa ymmärrystä ja harkintaa, että ”osaisitte erottaa mikä on tärkeää” (Fil 1:10). Ajallemme ovat ominaisia näkemyserot kirkon ja erilaisten kuppikuntien mm herätysliikkeiden välillä sekä laaja autio vyöhyke, joka erottaa akateemisen teologian ja Vartijan edustaman pohtivan teologisen keskustelun ja toisaalta fundamentalistisen tosi-uskovaisuuden ryhmittymät. Vilkkaampi ja suorapuheisempi yhteys oli voisi virkistää seurakuntien nuupahtanutta elämää.
Isänmaan raidat
Vuoden 1918 muistelu antaa aiheen pohtia Suomen traagista jakoa punaiseen ja valkoiseen. Isäni suku tulee Padasjoelta. Iso-äitini kotitalo oli paikkakunnalla tunnettu rakastettavista tuumiskelija-persoonistaan. Iso-äitini nuorin sisko oli kynäilijä, joka haaveili nuorena mm kirjailijaksi ryhtymisestä. Hän kirjoitti vuosina 1917-1919 huomioitaan päiväkirjaan, joka äskettäin löytyi tätieni papereista. Autenttinen kuvaus 14-15 vuotiaan neidon silmin tunnelmista Padasjoella keväällä 1918, jolloin pitäjä oli valkoisen ja punaisen Suomen rajalla, tilanne vaihteli ja kansa jännitti, pelkäsi ja rukoili. Talon väkeä arvostettiin molemmilla puolilla ja heidän pirttiinsä tulivat rintaman tilanteen mukaan – kyselemättä – vuoroon kummankin puolen taistelijat.
Tarvitaanko kansainvälinen julkisen sanan neuvosto?
Valhemedia, valeuutiset, trollaus, trollitehtaat ja vihamielinen hybridi-vaikuttaminen kuvaavat tämän ajan media-skeneä. Vaikutukset ulottuvat kansalaisten turvallisuuteen, kulttuuriin ja ajan ilmapiiriin. Tämä tapahtuu aikana, jolloin maailmaa myllertävät monet kulttuurin murrosprosessit, sodat ja pakolaisaallot, maailmankatsomusten ja uskontojen väliset todelliset tai provosoidut jännitteet. Globaaliksi paisunut informaation koski, verkkomedian eri järjestelmät ovat rakentavien tarkoitusten lisäksi erilaisen konnuuden alustana.
On aika kysyä, tarvitaanko kansainvälisen yhteistyön elin, Mediatuomioistuin tai -raati, jolla olisi valtaa arvioida mediasisältöjen laatua ja todenperäisyyttä ja seuloa esiin selviä virheitä ja vahingoittamiseen tähtääviä sisältöjä ja motiiveja.
Lue lisääTarvitaanko kansainvälinen julkisen sanan neuvosto?
Kirkon skismat ja tunarit
Reformaation juhlavuosi antaa aiheen tutkailla – vakavasti mutta samalla pilke silmäkulmassa – epäsovun ja lukuisten kiistojen historiaa, jotka ovat repineet kristinuskoksi kutsutun maailmankatsomuksen, uskonnon ja kulttuurin tuhannen päreiksi. Kiistely alkoi tunnetusti heti alussa. Jo ensimmäisen vuosisadan aikana oli syntynyt useita, uskonnäkemyksiltään eroavia jaoksia, jotka tuomitsivat toisensa harhaoppisiksi.
Kivisydän ja sanan palvonta
Kristinuskon maailmanlaajuinen yhteisö on tunnetusti jakautunut tuhansiin kirkkokuntiin, suuntauksiin, lahkoihin ja ryhmittymiin. Koot vaihtelevat pienehköistä soluista miljoonien jäsenten näennäisesti yhtenäisiin kirkkokuntiin. Tunnustukselliset kirkkokunnat yleensä jakautuvat edelleen kovin eri näköisiin porukoihin. Jaon alkupisteenä on ollut usein ihanteellinen julistus-, herätys-, tuomio-, tms revival-kampanja, intomielinen julistaja, herättäjä, lahkojohtaja. Usein myös muutaman toisiaan fanittavan samanmielisen partio. Joskus aloituksena on kepeän oloinen puoliviihteellinen ihmisten yhteyden kaipuuseen perustuva harrastus/elämyspiiri, jossa teologinen sisältö on ohut ja pehmytsärmäinen.
Kuparinen, Lindstedt, Harakka ja Sipilä
Pääministeri Juha Sipilän saama kohtelu mediassa mellastavien älykköjen ja kellokkaiden taholta on ollut epäreilua ja tyylitöntä. Tämä kirjoitus on puolue-kytkösten ulkopuolelta tuleva kansalaisen tukipuheenvuoro. En puolustele Sipilän reaktiota Yle:n suuntaan vaan moitin kriitikkojen moraalia. Vaikka Sipilän kimpaantuminen häntä koskevaan asenteelliseen tiedottamiseen oli ymmärrettävää, toimintatapa oli hätiköity ja vahinkoa syntyi. Sen sijaan moitin pääministerin henkilöön menevää outoa repostelua, jossa on henkilövainon ja vihapuheen tunnusmerkkejä.
Kirkko ja parisuhde
Parisuhdesäädöksiä koskeva keskustelu kaipaa uutta tarkastelukulmaa. 
Yhteen liittynyt, keskinäiseen vastuuseen ja yhteistalouteen sitoutunut pariskunta on järjestyneen yhteiskunnan perusta. Rekisteröity parisuhde on luonteva käsite, jonka sisään mahtuu myös samaa sukupuolta olevien parisuhde ja avoliiton nimellä tunnettu yhteiselämän muoto. Jäljellä on tunne- ja kulttuuri-ristiriitoja synnyttävä kiista avio-etuliitteestä. Avioliitto miehen ja naisen laillistetun parisuhteen nimenä nousee tunnetusti historian syvyyksistä. Vanhaan instituutioon liittyneet konformistiset paineet ovat ymmärrettäviä.