Vuoden 2020 uskontouutinen oli piispojen puheenvuoto ”Tieteiden lahja”. Tässä aihetta pohdiskeleva epätieteellinen jälkikirjoitus. Elämme QAnon’in kaltaisten uhkaavien ja outojen ilmiöiden aikaa. Uskomusten ja tiedeväitteiden viuhina, salaliittoepäilyjen ja totuuden jälkeisen ajan oireilu herättää turvattomuutta. Maltillinen arkiseen sivistykseen nojaava maailmankatsomus tulee tölväistyksi kahdelta suunnalta. Uhmakas tiedeoptimismi ja toisaalla skeptisyyttä levittävä tiedon vähättely nokittelevat toisiaan ja huuhaan markkinat avautuvat. Uskonnollisuuden taholta huokuva tiedekritiikki sisältää kuvitelman, jonka mukaan tietämisen aukot tukevat sokean Raamattu-uskon väitteitä.
Identiteetti on suojelukohde
Yksi nykykeskustelun ja media-skenen uutuustermi on identiteettipolitiikka. Haluan sekä kritisoida että kannattaa tätä. Syyni jakautuneeseen asenteeseen ovat yltynyt puhe sukupuolidysforiasta, suvaitsevien ja konservatiivisten leirien eripura koskien seksuaalisuutta ja ennen kaikkea huoli lasten ja nuorten eheän elämän turvasta. Tosi hankalia, mystisiä ja tuskallisia ovat nuo gender-kipuilut. Olen yhtä ymmällä kuin useimmat. Muutama vuosi sitten alkoi kasvatusoppeihin tulla ohjeistus, jonka mukaan pikkulasten kasvatuksessa tulee välttää tyttö- tai poikaidentiteettiin viittaavia käytäntöjä, puheita, esineitä ja jopa värejä. Sukupuolineutraalius siis jo vaippaiästä alkaen.
Euroopan sielusta
Tämän tekstin ensimmäinen versio syntyi 2004, jolloin aloin luonnostella pohdiskelukirjaa Euroopan kehityksestä, kulttuurista, maanosamme henkisestä tilasta. Tuolloin olivat edessäpäin Euroopan kriisit, laajenemisen kivut, vuoden 2008 finanssikriisi, Kosovon rauhanprosessi, Kreikan läheltä piti romahdus. Näiden jälkeen on koettu Arabikevään järistykset, Krimin valtaus, Brexit, USA:n kaaos ja pandemia. Vuosina 2004-2006 kirjoitetun tekstin asia ei ole vanhentunut. Siksi toistan sen tässä vain hieman editoituna. Kirjoittamisen aikaan ei ollut näköpiirissä pakolaistulva Eurooppaan, muukalaisviha ja sen synnyttämät kansallismielisen aggression ilmiöt. Teema on siten lähes poissa tästä katsauksesta.
Minä ja inkvisitio
Tunnustuksien tekstit ovat minulle yhtä hankalia kuin tietääkseni monille muillekin. Historian tarkastelu asettaa ne yhteyteensä. Jeesuksen jälkeen kristologinen kiistely ja teorian rakentelu jatkui satoja vuosia, ja tekstit voi ymmärtää näitä taustoja (Nikea 325, Konstantinopoli 381, Khalkedon 431 ym) vasten. Olen kiitollinen, että nyt ei poikittain ajattelijan tarvitse pelätä mestausta. 1500 vuotta sitten olisin joutunut pölkylle. Ensimmäisen 1000 vuoden jakso oli valtava historian näyttämö, jolloin tehtiin kirkkohistoriaa, oppihistoriaa, skolastista filosofiaa ja tietenkin raadollista valtapolitiikkaa. Nämä voimat ovat vaikuttaneet koko kirkon historian ajan ja ovat paljolti kuormana edelleen. Jeesuksen maailmanhistoriallinen viesti on jossain kuorman alla piilossa.
Tieteiden lahja ja kolmas horisontti
Vuonna 2019 julkaistu raportti ”Tieteiden lahja. Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa” herätti ansaittua huomiota. Areiopagi-verkkolehti (www.areiopagi.fi) kutsui joukon eri alojen vaikuttajia kommentoimaan muistiota. Piispojen puheenvuoro ja sen kirvoittama keskustelu on tärkeä ja ajankohtainen. Tämä vuoropuhelu, tiedon, uskon ja uskomusten suhteiden analysointi, vallitsevan maailmankuvan ja vaihtoehtoisten paradigmojen dialogi on mitä keskeisin ihmiskunnan haaste.
Suvaitsevaisuuden pahennus
Alkaneen vuosikymmenen avainsanoja näyttävät olevan vihapuhe ja suvaitsevaisuus.
Toivon kyllä, että arveluni osoittautuu vääräksi. Kun 50 vuotta sitten haukkumasanoja olivat taantumuksellinen, partaradikaali, luokkaluopio tai hihhuli, nyt moitteen kohteeksi pääsevät myös suvakit. Vanhempaa perua 100 vuoden takaa on jako punikkeihin ja lahtareihin. Juuri kun olimme pääsemästä tästä katkeruuden juuresta, uusi vihanpito alkaa. Äskettäin kaivettuja poteroita ovat myös tiedevastaisuus ja militantti sukupuoli-ideologia.
Tieteessä surisee ja narisee
Valppaasti aikaa seuraava tarkkailija huomaa, miten tieteen maailman lattialankut narisevat ja tellingit huojuvat. Luonnontieteen maailmankuva kosmologiasta biologiaan, kognitiotieteestä fysiikkaan löytää jatkuvasti uusia tuntemattomia loukkuja, reikiä ja mystisiä valkoisia laikkuja. Perustukset liikahtelevat. Silti vahingoniloon ja ilkkumiseen ei ole aihetta. Valistuksen perillisenä syntynyt tieteen metodi ja juutalais-kristillisestä perinteestä nouseva tieteen etiikka on luottamuksen arvoinen tiedon kartuttamisen malli.
Uskonnottomuuden piiloteltu aksiooma
Uskontokriittisten älykköjen bestsellerit ovat yksi ajan kuvan ilmiöistä. Tunnetuimpia nimiä ovat Richard Dawkins, Daniel Dennet, Sam Harris ja Christopher Hitchens. Dawkins’in kirja God Delusion on saanut mainetta paitsi terävän analyysin, myös mainion esitystavan ja hauskan kielen vuoksi. Kirjoitukseni tästä aiheesta julkaistiin Vartijan numerossa 1/2013.
Kromosomit juoksuradalla
Seksuaalisuus on medioiden rahapuu, pohjaton juttujen arkku. Elävää kuvaa ja videoita ennen olivat valokuvat, sitä ennen maalaukset ja veistokset. Alussa luolamaalaukset. Sukupuolisuus, naisen ja miehen anatomian viehätys, seksuaalinen nautinto ja kauneusihanteet ovat olleet taiteen lisäksi uskonnon keskeistä rekvisiittaa.
Teodikea ja kaaos
Hyvän ja pahan ongelma on uskontojen ja filosofian ikuinen teema. Nämä käsitteet ovat kokemuksessamme niin itsestään selviä ja oikeutettuja kategorioita, että emme yleensä niitä kyseenalaista tai yritä purkaa osiin. Kun uskonnon piirissä ilmaistaan Jumala-uskoa määreillä kaikkivaltias, armelias ja hyvä, on saatu aikaan uskonnollisen pohdinnan kimurantti kysymys, teodikean ongelma. Jos Jumala on kaikkivaltias ja hyvä, miksi maailmassa on kärsimystä ja pahaa?