Sukupuoli on maailman agendalla rajulla tavalla. Teema on mausteena Ukrainan sodassa, jossa hyökkääjä katsoo puolustavansa moraalia ja oikeita arvoja. Suomen eduskunta kävi räväkkää keskustelua sukupuolesta ja sen muokkauksen oikeutuksesta. Britanniassa woke-teema on esillä ja media vilisee sotaisten vähemmistöjen julistuksia. Olen ottanut kantaa fundamentalistisen kristinuskon suvaitsemattomuuteen koskien sukupuolivähemmistöjä, homoseksuaalisuutta ja parisuhteen etiikkaa.
Cambridgen herttua puhui asiaa
Olin luonnostellut tämän artikkelin pääosan jo aikaa sitten, kun huomasin uutisen Britannian tulevan kuninkaan viisaasta puheenvuorosta 14.10.2021. https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008332060.html . Asiasta kirjoitti myös CNN. Asiayhteys on viime vuosina uutisoitu superrikkaiden miljardöörien innostus avaruusturismista ja visiointi matkoista kotiplaneettamme ulkopuolelle. Uutisen mukaan prinssi William kritisoi ihmisten lähettämistä avaruuteen, sillä hänen mielestään pitäisi ennemminkin keskittyä ja käyttää resursseja ”planeettamme korjaamiseen”.
Mureneva suurenmoinen Venäjä
Suomen Kuvalehden numerossa 27/2022 julkaistiin puheenvuoro ”Avoin kanssakäyminen Venäjän tiede- ja taidealan kanssa voisi vahvistaa Putinin vastavoimia”. Kirjoittajina kirjailija Rosa Liksom ja Taideyliopiston professori Anita Seppä. Tärkeä ja kauaskantoinen kannanotto. Artikkeli kysyy, onko Venäjän monenkirjavan kansan ja kulttuurin täydellinen eristäminen tiede- ja kulttuuriyhteistyöstä oikea ratkaisu. Voimistuvien sanktioiden keskellä pohditaan … huolestuttavan vähän sitä, millaisia vaihtoehtoja rakentaa identiteettiä ja kulttuuria me jätämme niille Venäjällä asuville ihmisille, jotka eivät kannata totalitarismia, vaan haaveilevat demokratiasta.
Uskon puhdistukset ja sotkut
Reformaatio jakoi Euroopan 1520 luvulla. Protestanttisen yhteisön riitaisassa piirissä lohkeama nähdään välttämättömänä, vaikka traagisena. Katolisen kirkon piirissä tämä koetaan kirkon rikkoneena onnettomuutena. Tosin reformaation avaamia hengellisiä näkymiä on nyttemmin varovasti tunnustettu. Franciscus on kertonut pyrkimyksestä auttaa kirkkoa ”löytämään reformaation teologisia helmiä”. Reformaatiota seuranneet vuosisadat olivat sekoilua ja melskettä ja katastrofin mielikuva ei ole turha. Yhdenkään kirkon sirpaleen ei ole syytä ylpistellä erehtymättömyydellä, alkuperäisellä totuudella, tradition jatkuvuudella tms. Kirkko oli laho ja meni mäsäksi hyvästä syystä.
Tunnustus, mielipide ja totuusväittämä
Seuraan mielenkiinnolla valtakunnansyyttäjän nostamaa oikeustapausta. Siinä tulee tutkittavaksi, toivottavasti kultavaa’alla punniten, uskonnollisen mielipiteen, hengellisen vakaumuksen ja totuusväittämän erot. Kun henkilö lausuu VT:n teksteihin tai Paavalin lausumiin viitaten käsityksensä homoseksuaalisuudesta, ilmaiseeko hän mielipiteen vai jotain enemmän, ihmisten ja ihmisyhteisöjen yläpuolella olevan universaalin tosiasian, tiedon, jota ei voi kyseenalaistaa? Julkisuudessa asian käsittely on tässä kohtaa ollut löysää, harhaanjohtavaa ja osin vilpillistä.
Ihmeitä ja loitsuja
Ihmiskunnan historia opettaa. Pandemiat ovat olleet aina täällä. Niiden ilmetessä osa on alkanut nähdä merkkejä maailman lopusta ja Jumalan kirouksesta. Ihmiskunta on oppinut kantapään kautta ja tietoa keräten suojautumisen keinoja, lopulta rokotukset, antibiootit, maskit, rajoitustoimet kuten rokotuspassit jne. Tässä artikkeli lääkäriseura Duodecimin lehdestä – vuosia ennen 2019-2022 pandemiaa. https://www.duodecimlehti.fi/duo92907
Tuomiokapituli ja lakanoissa piehtarointi
Kapitulin kurinpitotapaus ja uraan jumittunut kirkon parisuhdekeskustelu saivat kirjoittamaan. Nämä ottelut ovat masentava tilannekuva kirkkomme tilasta aikana, jolloin vaikkapa koulukiusaaminen, nuorison päihdesekoilu, kotien rikkinäisyys, väkivaltaviihteen tulva, nettiaddiktio ja muukalaisfobia olisivat hätähuudon syy – myös oikeampi aihe kirkon tulevaisuuskeskusteluun. Erittelen asennesolmua, jossa Sadinmaa tukijoineen ja toisaalta paleontologinen konservatiiviusko ovat. Ymmärrän molempien tahojen tunnetiloja ja motiiveja. Tiedän tapauskulusta lähinnä lööpit ja lehtien kirjoitukset.
Rohkeus nähdä, Arendt ja Abigail Shrier
Olen seurannut kunnioituksella kahden rohkean humanismin esitaistelijan esiintymistä ja tekstejä. Kahta naista erottaa 70 vuotta ja kaksi maailmansotaa. Molemmat ovat uskaltaneet tarttua aikakautensa järkyttäviin kiistanalaisiin teemoihin. Tällaisesta toiminnasta pääsee mediakuohuun ja vihan maalitauluksi mutta pidemmässä katsannossa taaksepäin katsoen rohkeus voi osoittautua aikakauden omantunnon ääneksi ja profetian kanavaksi. Molemmat tulevat juutalaisesta taustasta, josta luultavasti on peräisin lahjakkuus ja ajan trendejä kumartamaton älyllinen ja moraalinen rohkeus.
Suhteet ja protokollat, vellit sekaisin
Kirkon emeritukset ovat astuneet (keväällä 2021) parisuhdeasiassa julkiselle foorumille historiallisella tavalla. Arvostan tätä rohkeutta ja toivon, että debatti johtaa kivuliaan murroksen läpi eteenpäin. Keskustelussa esiintyy vaikeatajuisia ja hämäriä termejä kuten patriarkaaliset jäänteet ja luomisteologia. Nämä pitäisi purkaa. Kirkon ja samalla muidenkin kristillisten yhteisöjen piirissä on ratkottu samanaikaisesti kahta visaista pulmaa. Voidaanko homoseksuaalisuus hyväksyä ja voidaanko homoseksuaalinen parisuhde hyväksyä? Kampanja kirkollisen vihkimisen puolesta on toivoton yritys saada molemmat ratkaistua samanaikaisesti.
Kirkonmenot ja asiapuhe
Vanhuuden merkkejä lienee taaksepäin katselu ja vanhojen muistelu. Havahduin pohtimaan millä tavalla ja milloin kirkollinen kuuma keskustelu naispappeudesta nousi tietoisuuteeni ja miten itse suhtauduin tähän asiaan. Olin kirjoittanut Helsingin Sanomien mielipidesivulle 40 vuotta sitten artikkelin, joka palauttaa mieleen tuon aikaiset ajatukseni (HS 2.10.1979).