Äskettäin 2021 kuollut Hans Küng oli toisten mielestä oman kirkkonsa ”karvas juuri”, toisille terveellinen suola ja pippuri. Küngin rooli globaalin uskontodialogin, ekumenian ja maailmaneetoksen pohtijana tekevät hänestä yhden aikansa huomattavimmista ajattelijoista. Häntä kunnioittaen pohdin uskontomme historiaa mielessäni uskalias syväekumenian haaste.
Kirjaroviot ja uskonnollinen maalittaminen
Ruotsin ja Suomen ilmaisun- ja sananvapauden vertailu on ollut esillä. Suomessa on uskonrauhan loukkaamista koskeva laki. Ruotsissa sananvapaus sallii uskontojen pyhiksi katsomien kirjoitusten julkisen pilkkaamisen. Pilkkaavan arvostelun sijasta toivoisin uskontojen välille rehellistä jopa ytimiin menevää vuoropuhelua. Kirjojen polttaminen on typerä keino toteuttaa uskontodialogia.
Postmoderni – ei moraalin jälkeinen
Nipottajan mainetta en haluaisi, mutta hengellisten tekstien tarkka analyysi on pinttymä, jota en voi ravistaa mielestäni pois. Jouni Lallukka kirjoitti postmodernismin illuusiosta tavalla, joka haastaa kommentoimaan. Patmos Ry:ssä vaikuttava Lallukka sanoo olevansa Jumalan Sanan totuuksien puolustaja ja viisauden ystävä.
Setämies ja nakupahennus
Sosiaalinen media on osoittanut mahtinsa ja myös paljastanut sen poimuissa lymyävät konnuudet. Arabikevään ja Itäisen Euroopan kapinoiden taustalta löytyy nykyaikaisen tiedonvälityksen vaikutus. Tehoja osoittavat myös Brexit ja USA:n riitaisuus. Lähempänä on vaarallinen sekasorto nuorten, lasten ja meidän kaikkien silmien takana. Some on siis ladattu voima, usein turmiollinen.
Olin aikeissa kirjoittaa tekoälystä ja tajuisuudesta, mutta eteen tupsahti kutkuttavampi aihe, setämiehen katse ja seitsemäs käsky.
Überwoke on liikaa
Sukupuoli on maailman agendalla rajulla tavalla. Teema on mausteena Ukrainan sodassa, jossa hyökkääjä katsoo puolustavansa moraalia ja oikeita arvoja. Suomen eduskunta kävi räväkkää keskustelua sukupuolesta ja sen muokkauksen oikeutuksesta. Britanniassa woke-teema on esillä ja media vilisee sotaisten vähemmistöjen julistuksia. Olen ottanut kantaa fundamentalistisen kristinuskon suvaitsemattomuuteen koskien sukupuolivähemmistöjä, homoseksuaalisuutta ja parisuhteen etiikkaa.
Cambridgen herttua puhui asiaa
Olin luonnostellut tämän artikkelin pääosan jo aikaa sitten, kun huomasin uutisen Britannian tulevan kuninkaan viisaasta puheenvuorosta 14.10.2021. https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008332060.html . Asiasta kirjoitti myös CNN. Asiayhteys on viime vuosina uutisoitu superrikkaiden miljardöörien innostus avaruusturismista ja visiointi matkoista kotiplaneettamme ulkopuolelle. Uutisen mukaan prinssi William kritisoi ihmisten lähettämistä avaruuteen, sillä hänen mielestään pitäisi ennemminkin keskittyä ja käyttää resursseja ”planeettamme korjaamiseen”.
Mureneva suurenmoinen Venäjä
Suomen Kuvalehden numerossa 27/2022 julkaistiin puheenvuoro ”Avoin kanssakäyminen Venäjän tiede- ja taidealan kanssa voisi vahvistaa Putinin vastavoimia”. Kirjoittajina kirjailija Rosa Liksom ja Taideyliopiston professori Anita Seppä. Tärkeä ja kauaskantoinen kannanotto. Artikkeli kysyy, onko Venäjän monenkirjavan kansan ja kulttuurin täydellinen eristäminen tiede- ja kulttuuriyhteistyöstä oikea ratkaisu. Voimistuvien sanktioiden keskellä pohditaan … huolestuttavan vähän sitä, millaisia vaihtoehtoja rakentaa identiteettiä ja kulttuuria me jätämme niille Venäjällä asuville ihmisille, jotka eivät kannata totalitarismia, vaan haaveilevat demokratiasta.
Uskon puhdistukset ja sotkut
Reformaatio jakoi Euroopan 1520 luvulla. Protestanttisen yhteisön riitaisassa piirissä lohkeama nähdään välttämättömänä, vaikka traagisena. Katolisen kirkon piirissä tämä koetaan kirkon rikkoneena onnettomuutena. Tosin reformaation avaamia hengellisiä näkymiä on nyttemmin varovasti tunnustettu. Franciscus on kertonut pyrkimyksestä auttaa kirkkoa ”löytämään reformaation teologisia helmiä”. Reformaatiota seuranneet vuosisadat olivat sekoilua ja melskettä ja katastrofin mielikuva ei ole turha. Yhdenkään kirkon sirpaleen ei ole syytä ylpistellä erehtymättömyydellä, alkuperäisellä totuudella, tradition jatkuvuudella tms. Kirkko oli laho ja meni mäsäksi hyvästä syystä.
Tunnustus, mielipide ja totuusväittämä
Seuraan mielenkiinnolla valtakunnansyyttäjän nostamaa oikeustapausta. Siinä tulee tutkittavaksi, toivottavasti kultavaa’alla punniten, uskonnollisen mielipiteen, hengellisen vakaumuksen ja totuusväittämän erot. Kun henkilö lausuu VT:n teksteihin tai Paavalin lausumiin viitaten käsityksensä homoseksuaalisuudesta, ilmaiseeko hän mielipiteen vai jotain enemmän, ihmisten ja ihmisyhteisöjen yläpuolella olevan universaalin tosiasian, tiedon, jota ei voi kyseenalaistaa? Julkisuudessa asian käsittely on tässä kohtaa ollut löysää, harhaanjohtavaa ja osin vilpillistä.
Ihmeitä ja loitsuja
Ihmiskunnan historia opettaa. Pandemiat ovat olleet aina täällä. Niiden ilmetessä osa on alkanut nähdä merkkejä maailman lopusta ja Jumalan kirouksesta. Ihmiskunta on oppinut kantapään kautta ja tietoa keräten suojautumisen keinoja, lopulta rokotukset, antibiootit, maskit, rajoitustoimet kuten rokotuspassit jne. Tässä artikkeli lääkäriseura Duodecimin lehdestä – vuosia ennen 2019-2022 pandemiaa. https://www.duodecimlehti.fi/duo92907